Pakko oli lähteä pimeyttä pakoon hieman epäonnisen kesän jälkeen. Ei olisi pää kestänyt tätä pimeyden määrää täällä kotona. Eihän se päivä pitkä ole Madeirallakaan näin talvikautena mutta ei siihen paljoa tarvitse kun se on jo tuplasti pidempi kuin lähtöpisteessä Tampereella.
Puutarhaihmisen valinta oli siis Madeiran saaren pääkaupunki Funchal ja siellä Sao Martinhon kaupunginosa. Tai, no, mieshän sitä ehdotti ja minulle sopi oikein hyvin. Olisi varmaan sopinut mikä muukin paikka tahansa jos siellä on lämmintä sekä valoa. Mutta tämä hyvä näin.
Dona Ame’lian puisto
Oman ajan tarpeessa kiertelin yksin lähipuistoja ja joihinkin mentiin yhdessä. Lempipuistoni oli keskustassa oleva Dona Amelian puisto jossa oli pieni kahvila, suihkulähde ja runsaasti jouluhärpäkkeitä. Kaupungin puistoihin ei ollut pääsymaksuja.
Mitenkä osuinkaan hetkeen jolloin ei ollut ihmisiä näköpiirissä vilkkaassa käytössä olevassa puistossa?
Quinta das Cruses
Toinen lempparini oli vanha puisto Quinta das Cruses, entisen kuvernöörin talon puutarha. Nämä vanhat puistot ovat hyvin perinteisiä mutta niissä on sielua ja persoonaa.
-
- Puutarhassa on rauhaisaa
-
- Puutarhan henki
Hortas Urbanas
Asuinpaikkamme lähellä oli useampi puisto myös. Uudehko puisto (jonka nimeä en muista) ei oikein sykähdyttänyt mutta siellä oli tilaa pelailla. Puiston reunassa oli herttainen viljelypalsta-alue kaupunkilaisille “Hortas Urbanas”.
-
- Hieman on eri kasvillisuus palstoilla kuin mitä meillä!
-
- Joka palstalla on pieni vaja mutta ei muita “mukavuuksia”. Maa käytetään tarkoin viljelyyn.
Uudehko puisto joka oli harvinaisen tasainen. Tilaa pelata ja leikkiä.
#eksyväturisti
Hartaasti noudatan eksyvän turistin periaatetta, loistavin tuloksin tälläkin kertaa. Ilman sitä olisi tämäkin näköalapaikka jäänyt löytymättä.
Pico dos Barcelos, josta näkyi myös Maradonan (se jalkapalloilija) kotikylä.
Jardin Botanico, kasvitieteellinen puutarha
Pitihän siellä kasvitieteellisessäkin käydä. Ainoa maksullinen puutarha tällä matkalla. Ehkä olisi kannattanut käydä joku muu maksullinen puutarha, sillä täällä ei ollut tapahtunut juurikaan mitään sitten edellisen käynnin, noin 30 vuotta sitten. Puutarhan kahvilan kissoille pisteet.
Tässä keittiöpuutarhan mallia kasvitieteellisessä. Kaalit, kahvi, joku hedelmäpuu sekä banaanit kasvavat sulassa sovussa.
-
- Tuollainen “Poukan Villellä” verhoiltu seinämä olisi kyllä kiva.
-
- Toisella puolella katua oli hieman luovuttamisen tunnelmaa. Mutta kaunista.
Kiva “kotipiha”
Oman talomme puutarha oli myös kaunis. Talkkaripariskunta piti alueen siistinä.
-
- Kallisarvoinen sadevesi otetaan talteen erilaisin pengerryksin ja estein. Kasvit myös sitovat maata paikoilleen rinteissä.
-
- Taustalla meidän uimalallasalue ja meri! Aamu-uinnilla sai kuunnella meren kohinaa.
Luovia ratkaisuja vai tuuliko muokkaa?
Valoa on Madeiralla niin paljon, että ruukkupuutarhoja oli mitä ihmeellisemmissä loukoissa ja käytävissä. Ne jäivät kuvaamatta epähuomiossa.
Ruukkuja käytettiin paljon kasvualustoina. Tämäkin jonkun museon sisäänkäynti.
Ovi, jonka taakse olisin halunnut kurkistaa.
Tässä vielä linkki Madeiran puutarhoja esittelevälle sivulle. Paljon jäi käymättä ja muutaman jätän pois tästä postauksesta.
Pingback: Värikäs mutta mauton Madeira | Hippie-Chic Mama